Helsinki, eikä muukaan Suomi arvannut, mitä kuluva päivä toikaan tullessaan. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, neniin kantautui kutkuttavaa tuoksua, linnut lauloivat falsetissa, lehmät lopettivat määkimisen ja taivas valkeni pilvettömänä, mutta eduskunta jatkoi työskentelyään ja huoleti kansalaisten turvallisuudesta. Toisaalla, Suomi neidon hellässä syleillyssä seikkailuaan aloitti Tuki yhdistyksen voimallinen kaksikko. Heidän harteilleen oli kasattu suuri vastuu, heillä oli tehtävä. Vaikka maassa oli asiat muuten hyvin ja turvallisesti, kiitos Arkadianmäen herrojen ja rouvien, niin jotain oli silti pielessä. Mitä? Heitä ja samalla montaa mutakin herkkäsielullista henkilöä huolestutti Saapaan tulevaisuus. Mitä onkaan Saapas vuonna 2010 ja mihin suuntaan Nuortenkeskus haluaa toimintaa ohjata. Näihin asioihin pureutuu tämä seikkailu. Koska puhutaan seikkailusta, niin matkalle pitää mahtua monenlaista kommellusta ja veikeätä vihellystä. Liian helposti ei voida tehtävää ratkaista. Mistä siis kaikki saikaan alkunsa?

Dynaaminen duomme starttasi öisestä porista suuntanaan helsingin aamu. Tarkoitus oli viettää mukava ja rauhallinen matka torkkuen pikavuorobussin pehmeässä penkissä, turvallisesta kyydistä nauttien. Toisin kuitenkin kävi. Lähdön hetken koittaessa, oli vuorollemme varattu linja-auto jo niin täynnä, että yhdistyksen sihteerin oli pakko palata vapaapäivänään työpaikkansa talleille, kulkematta lähtöruudun kautta. Alle otettiin uutuuden karhea linja-auto ja suunnattiin vuoroauton perässä kohti helsinkiä, puheenjohtajan toimiessa autoemäntänä. Matka edistyi alkuperäisen aikataulun mukaan, ja kohdalle sattuneilta pysäkeiltä poimittiin matkustajia kyytiin. Lentokentälle jätettiin kaksi autollista matkustajia, siirryttiin pääkaupungin aamun sykkeeseen ja jätettiin matkan aikana hyvin palvellut auto kampin bussiparkkiin. Läheisen hotellin aulasta löytyi aamupalaan soveltuva paikka, sekä pehmeät sohvat, joissa karistaa matkan rasitukset pois, virkistyen edustustehtäviä varten.

Peräänkuuluttaisimme kaikilta yhdistyksen jäseniltä ja Saapaslaisilta samanlaista moniammatillisuutta ja uhrautuvaisuutta, mitä puheejohtaja (autoemäntä) sekä sihteeri (kuljettaja) osoittivat matkan aikana. Samanlaisella uhrautuvaisuudella ja asenteella jos teemme omaa saapastyötämme niin uskon että saavutamme hienoja tavoitteita ja voimme olla monille avuksi ja hyödyksi. Päämääriä ja unelmia sekä haaveita pitää aina olla, se miten ne saavutetaan ei ole niin merkityksellistä. Merkityksellistä on se että niitä kohti kuljetaan, ottaen huomioon sekä oma jaksaminen että muiden lähimmäisten hyvinvointi. Lähimmäisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan kaikkia niitä ihmisiä jotka elämänpolunvarrella vastaan tulevat. Kohtalo ja Jumala meitä johdattaa seikkailuista toiseen ja taas toiseen. Otetaan siis kaikki haasteet vastaan ja panostetaan niihin kaikki mitä meillä on. Sieltä tulee joko häviö tai voitto, sitä ei etukäteen useinkaan voi tietää. Voimme vain tietää sen, että loppujen lopuksi voime ylpeästi sanoa, että olemme kaikkemme yrittäneet. Sen enemänpää ei kukaan voi keneltäkään vaatia. Tuntuipa kuinka hankalalta tai miksei juhlalliselta tahansa Saapas asioiden pyörittely ja tekeminen, niin olemme kuitenkin oikealla tiellä. Miten me tiellä pysyminen ja minne me seuraavaksi suuntaamme, riippuu monestakin seikasta. Muutamia polkuja ja uusia tienviittoja toivottavasti selviää Nuorten Keskuksen kokouksessa. Kyseinen organisaatio on luonut strategian vuoteen 2015 ja Saapas on siinä mukana. Työllämme on siis merkitystä ja se tulee säilyttämäänkin merkityksensä tulevaisuudessakin.